Improvisaatioteatteri vs. työelämä

2020-06-11T12:36:10+00:00

Aihe tuli mieleen omista työpäivistäni. Aamulla herätessäni en voi tietää, millainen alkava työpäiväni tulee olemaan, mitä se pitää sisällään tai millainen fiilis on kotiinlähdön koittaessa. Hektisyys ja muutokset ovat osa arkeamme. Olen miettinyt keinoja, joilla voisin kehittää hallitun kaaoksen kohtaamista ja teatteri jos mikä, voisi olla keino tähän.

Improvisaatioteatteriin kuuluu ihmisiä, jotka tekevät erittäin mutkikkaita päätöksiä hetken mielijohteesta, ilman käsikirjoituksen tai juonen tukea. Improvisaatiolla tarkoitetaan esityksen luomista esityshetkellä.

Miten improvisaatioteatteri sitten eroaa nykypäivän työelämästä?

Mielestäni ei juuri mitenkään. Jokainen päivä tuo mukanaan hetkiä, joissa improvisaatioon on enemmän tai vähemmän tarvetta. Olen menossa asiakkaalle ja kuvittelen tietäväni mistä puhumme. Olenkin ymmärtänyt väärin tai saan tapaamisessa tarkempaa tietoa ja näin ollen suunta muuttuu. Joudun improvisoimaan. Teemme asiakkaalle projektia, joka on suunniteltu huolellisesti aloituspalaverissa. Projektin aikana ilmenee suunnitelmista poikkeavia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa projektin kulkuun ja laadukkaaseen lopputulokseen. Taas improvisoidaan. Vaikka kuinka suunnittelet, tulee aina muutoksia, jotka muuttavat alkuperäistä suunnitelmaa.

Jokainen päivä on improvisaatiota. Juuri improvisaatio pitää mielestäni mielikuvituksen vilkkaana ja tekee työstä mielenkiintoista. Improvisaatio näyttää sen, mihin me pystymme. Improvisaatio on kuuntelua, joka on yksi tärkeimmistä taidoista sekä teatterissa että työelämässä. Improvisaation tunnistaa tyypillisesti yllättävyydestä tai toistamattomuudesta. Hetkiä on hankala kopioida.

Eroavaisuuksiakin löytyy ja yksi tärkeimmistä mielestäni on se, että työelämässä ei pidä olla näyteltäviä rooleja, ne kuuluvat teatteriin.

Mitä improvisaatio tai improvisointi vaatii ihmiseltä?

Improvisaatio vaatii avointa mieltä ja muutosmyönteisyyttä. Osaamista ja suhteellisuudentajua. Reaktiivisuutta ja vuorovaikutusta. Itsevarmuutta ja uskallusta heittäytyä.

Improvisaatio vaatii myös jatkuvaa oppimista ja kokemusta. Ajan hermolla olemista ja oivalluttamista.

Nämä kaikki taidot ovat tärkeitä myös työelämässä. Arkeen soljuvalla oppimisella teet improvisaatiosta mahdollista ja henkilöstön osaamisesta kilpailuedun. Improvisaatio voi tuottaa myös stressiä. Tilanteet, joissa ajatus pitää siirtää suunnitelmallisesta toiminnasta improvisaatioon, vaatii oppimista ja hyväksymistä. Tämä on ainakin itselleni jatkuva matka, jota mielelläni teen ja jossa kehityn. Mieti hetki, miten sinä voit tukea omassa organisaatiossasi improvisaatiota?

Annetaan siis arkeen soljuvan oppimisen avulla kaikille mahdollisuus improvisaatioon!

Mielestäni oppimisessa yksi tärkeimmistä ajatuksista on se, että oppija oivaltaa opittavan asian oman persoonansa kautta. Miten minä toteutan oppimaani käytännössä ja miten se näkyy minun arjessani? Oppiminen ei ole parhaimmillaan sitä, että sanotaan: tee näin, tee noin, vaan juuri improvisaatiota. Oppijalle annetaan faktatietoa, pelisääntöjä tai vaikkapa toimintamallin raamit ja hän soveltaa ne omaan persoonaansa ja arkeensa sopivaksi.

Tämän blogin seurauksena olen menossa katsomaan improvisaatioteatteria, josko saisin vielä kipinän mennä itse testaamaan sitä käytännössä. Uskaltakaa heittäytyä ja ottakaa työelämän improvisaatiosta kaikki irti!


Reeta Pölönen blogi

Reeta Pölönen
Avainsasiakaspäällikkö

Reeta hyödyntää digitaalisen osaamisen kehittämisen parissa karruttamaansa kokemusta löytämään parhaat ratkaisut uusien ja vanhojen asiakkaidemme tarpeisiin.