”En ole oppinut oikeasti mitään!” – Kolme vinkkiä, miten tunnistaa oppiminen arjessa

Työelämässä oppiminen konkretisoidaan usein parhaiten työsuhteiden alussa. Perehdytysprosessiin kuuluu olennaisesti tavoitteiden ja odotuksien sanoittaminen. Uuden tulokkaan oppimista ja työn haltuunottoa seurataan ja dokumentoidaan järjestelmällisesti, kunnes työnantaja ja työntekijä yhdessä kokevat saavuttaneensa perehdytyksen tavoitteet. Tämän jälkeen alkaakin tiedostettu oppimiskäyrä laskea ja duunijuna puuskuttaa täyttä vauhtia – hyvästi oppiminen, nyt tehdään töitä! 

Tosiasiassa työelämä on jatkuvaa oppimista, mutta työntekijät eivät aina tunnista omaa oppimistaan ja kehittymistään. Meillä Faros & Comilla oppimisen näkyväksi tekeminen ja pysähtymisen paikkojen rakentaminen on keskeinen osa organisaatiokulttuuria. Oppimista tapahtuu monella eri tapaa ja pienin askelin – tärkeintä on löytää sille aikaa arjessa. 

Tässä tekstissä esittelen muutaman konkreettisen tavan, jolla dokumentoimme työyhteisömme oppimista ja ylläpidämme reflektoivaa dialogia yhteistyökumppanimme Howspacen alustoja hyödyntäen.

Tee oppiminen näkyväksi

Oletko koskaan kysynyt kollegalta spontaanisti, mitä uutta oivalsit viime viikolla? Vastaus ei välttämättä vakuuta, vaikka todellisuudessa työelämän arki on täynnä tiedostamatonta oppimista. Suurin osa tiimiemme oppimisesta tapahtuu työn ohessa ja spontaanisti. Satunnaista oppimista tapahtuu päivittäisessä asiantuntija- ja projektityössä eteen tulevien haasteiden tai koettujen onnistumisten myötä. Reflektoinnin käytäntömme tunnistavat onnistumiset, mutta myös haastavat paikat.

Dokumentoi matkaa

Oletko koskaan uskaltautunut lukemaan päiväkirjaasi vuosien takaa? Valmistaudu hämmästymään siitä, millä tavalla ajattelit asioista. Et ole välttämättä huomannut muutosta, mutta tunnistat kehityskaaren, kun pääset kiinni aikaisempiin ajatuksiisi. Samalla tavalla työntekijät eivät aina tunnista oppimista ja kehittymistä. Tämä saattaa aiheuttaa turhautumista ja kokemusta paikallaan olosta. Howspacen avulla dokumentoimme oppimismatkaamme ja voimme helposti palata takaisin niihin keskusteluihin, joista paljastui menestykseen johtaneen projektin muuttujat tai tarve uuden taidon haltuunotolle.

Kuka kissan häntää nostaisi…

Kuinka usein teidän työpaikallanne jää rehellinen moka huomaamatta? Aivan. Kehityskohteiden tunnistaminen ja ruotiminen on ihmiselle luontaista, kun taas onnistumisia tuuletamme varsin varovaisesti – etenkin, jos ne ovat omia.

Positiivisen puheen kulttuuri saattaa kuulostaa siirappiselta, mutta onnistumisten nostaminen tarkastelun keskiöön auttaa meitä näkemään menestykseen johtaneiden prosessien taakse. Tunnistamalla nämä prosessit, voimme monistaa niitä myös muualle. Nosta siis rohkeasti omaa häntääsi, ole kiinnostuneen ylpeä myös kollegasi saavutuksista ja luokaa yhdessä voittavaa organisaatiokulttuuria.

Blogitekstistä kiitos entiselle faroscomilaiselle Emmalle, jonka kynästä teksti on alun perin syntynyt.